Tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan
[Otsikko laulusta Avaruus]
Syysloma tuli ja voisipa sanoa, että menikin jo. Vaikka olikin mahtavaa saada nukkua pitempään kuin puoli kuuteen, kyllä tässä jo on sellainen fiilis, että voisihan sitä palata jo arkeen (joskin tekemättömät koulutehtävät ahdistavat hivenen). Onneksi tässä on vielä pari päivvää aikaa tehdä niitä rauhassa. Maanantaina onkin sitten edessä hieman erilainen työpäivä päivätyökeräyspäivän takia, mukavaa vaihtelua (toivottavasti).
Mikäli joku pikku-staalo sattuu tätä lukemaan, voitte jo ensi kerraksi miettiä seuraavann kerhokerran tehtävänantoa: ”Onnellinen muisto”. Työ tehdään liiduilla A4 kokoon ja se pitää sitten ensi kerralla saada valmiiksikin. Ottakaa mukaan myös puhelinnumeronne (/vanhempienne), mikäli ette niitä vielä ole antaneet. 🙂
Yllä pikku-staalojen maalaamat mukit. Tällaisia olivat tehneet, kun itse en päässyt kerhoa pitämään. Nuo ovat kyllä todella nättejä. <3
Koska en itse ole liituihin (pastelliliituja lukuunottamatta) koskenut… 3 vuoteen, pitihän sitä niilläkin piirtämistä kopaista, varsinkin kun ensi kerralla kerhossa liiduilla piirretään. Pihalla hyppineet talitiaiset pääsivät aiheeksi. 🙂 Koko on A4, vesiväripaperi.
”Tilaustyönä” tehty joulukortti. Luonnos tehty psykologiantunnilla (olen huomannut, että jos piirtelen samalla, kun kuuntelen opettajan puhetta, asia jää paremmin mieleen. Esimerkiksi tätä kuvaa piirtäessä opettaja selitti juttua Anna O:sta.)
Tämän vuotinen Halloween-kakku. Tällä kertaa en itse joutanut itse kakkua leipomaan, se on äiini sovellus, koristelu taas on minun kätteni jälkeä. Alhaalla olevasta kuvasta löytyy alariviltä kuva viime vuoden Halloween-kakusta.
Ylärivi: Sanat satuttavat -kuvitusta, Talvitarinan kuvitusta, random heppa, Sanat satuttavat (taas) ja viime vuoden joulupiirros.
Alarivi: Kissankäpälä-kartanon Joulu (peruskoululle tehty ”joulutervehdys”), viime vuoden Halloween-kakku, kuvituskuva Talvitarinasta ja lopuksi vielä kuva Sanat satuttavat-projektista.
”Kukkulan kuningas”. Kävin käppäilemässä hauvojen kanssa lähimetsän lenkkipoluilla. Hukka on sama, kuin aiemmassa postauksessa vilahtanut ”Päivänsäde”.
(Kylläpä nuo irtokarvat näkyy ikävästi… Ihan sama paljonko näitä tapauksia harjaa, niistä lähtee aina karvaa).
Jostain syystä tämä toinen mörökölli ei eksy kuviin niin usein kuin tuo ”Päivänsäteemme”. Molemmat koirat ovat kyllä ihan onnessaan, kun lunta on niin paljon, että saavat piehtaroida ja pilhautella lumessa kuin karhunpennut. Varsinkin pitkillä lenkeillä tuo tummempi tapaus saattaa päättää yllättäen ”mäpä otan lumikylvyn” ja heittäytyy nurin, riippumatta siitä ollaanko vaikka justiinsa ylittämässä ajotietä. Talvemmalla päästäänkin sitten taas hiihtämään, jos vain hukkasilla kunto riittää, välillä kun näyttää, että ikä alkaa jo väsyttämään ja toisena hetkenä taas näyttää, että ovat taas ihan pentuja.
Että tällaisia juttuja syyslomalta. 😀
Lopuksi vielä kuva hurjasta metsästäjästä, joka ei pakkaspäivinä viihdy oikein pihalla, mutta sisälläkään ei malttaisi olla, joten hönttää edes takaisin.
