Luovuus on sitä, että antaa itsensä tehdä virheitä
”Luovuus on sitä, että antaa itsensä tehdä virheitä. Taide on sitä, että tietää mitkä virheet säilyttää.” – Scott Adams
Tämä on vähän turha(hko) postaus, mutta menköön nyt, kerta olen viikottain jotain tänne kirjoitellut. 🙂
Viime kerralla pikku-staalot tekivät halloweenkortteja (joista en tietenkään muistanut ottaa kuvaa) ja lopuksi katsoimme The Power of the Teamwork-lyhärin sekä pari muuta, joiden nimiä nyt en muista. Ensi kertaa en itse pääse pitämään, mutta ehkäpä kerkeän siellä piipahtamaa ottamassa pari kuvaa, mitä ikinä he sitten ensi kerralla tekevätkin. 😀
Alla sekalaisia kuvia pienoisine selityksineen.
Uusimmat pikku-staalon tekemä lukkari (oppiaineet sumennettu minun toimestani). Pitänee vielä korostaa, että tämän toteuttamiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa, vaan täysin pikku-staalon tekemä. 🙂
Aikomuksena on tehdä tänäkin vuonna Halloween-leivos, tässä komeilee kahden vuoden takainen hämppäri-muffinsikakku. En löytänyt viime vuoden halloween-leivoksesta kuvaa, ja rupesin miettimään teinkö sellaista ollenkaan… Dunno. Jostain syystä kukaan ei halunnut syödä tuota hämppäriä. :’D Aivan, tykkään leipoa, mutta varsinainen kohokohta on aina leivoksien koristelu.
Sitten aivan eri juttuja, eli eilen illalla piirtelemäni Herra Kettunen. Lukiolla kerkesin eilen piirtämään cintiq-piirtopöydällä odotellessani linkkua ja kotona sitten oli myös intoa piirrellä (hiirellä kylläkin) ja tämä syntyi. Tarkoitus on tuossa marraskuun loppupuolella kokeilla pikku-staalojenkin kanssa tietokoneella photoshopilla piirtämistä, mikäli saamme luvan lainata koulun läppäreitä.
Tässä hieman kurkistusta tarinaan, jota olen tehnyt hiljalleen eteenpäin pari viikkoa. Tarkoitus olisi saada tarina valmiiksi ennen joulua, katsotaan miten käy. Olen aina tykännyt ”naamiokissoista” (pää, jalat, hännät, korvat tummempia kuin muu turkki). Myös tämän väriset (pointilliset) gerbiilit ovat awww <3
Näille on ihan järkevä selitys, mutta koska en vielä tiedä onnistuuko/saako kannatusta suunnitelmani, jääköön se vielä arvoitukseksi.
Ulkona on kyllä niin ikävä ilma (sataa räntää ja vettä vuoronperään), että viimeistään nyt kai sitä täytyy myöntää, että kesä on ohi. Kuvassa kesämuistoja parin kesän takaa (viime kesän kuvat ovat vanhassa koneessa, jota en viitsi avata). Saisi nyt sitten nopiasti tulla kunnolla lunta, että pääsee hiihtämään ja riehumaan muutenkin koirien kanssa lumihangessa.
