Taidekerho ja Ruotasehan Siekin starttasi
Jo viime keväänä korvan taakse laitettu taidekerho starttasi tänään iloisella ja reippaalla joukolla, jolta ei kyllä energiaa puutu! 😀 Vasta kotiin kävellessäni sain tämän idean, että voisin pitää (pienimuotoista) blogia taidekerhon kuulumisista ja toimista. Lisäilen myös blogiin ”kulissien takana” kuvia ja juttuja, joissa käy ilmi mitä kaikkea kerkeänkään itse testaamaan ja tekemään ennen kuin itse taidekerhossa pikku-staalot niitä tekevät.
Elättelen toiveita siitä, että saan kerhon pitämisestä jonkinlaisen kurssimerkinnän lukio-opintojeni väripilkuksi ja toivon mukaan tämä blogin pitäminen edesauttaa tuota toivetta. Ainakin tästä on iloa itselleni ja toivon mukaan kerholaisille/”pikku-staaloille” (ja heidän vanhemmilleen), kun kerhon muistojen pariin voi palata yhä uudelleen ja kenties täältä voi hakea inspiraatiota omille askarteluille ja värkkäilyille ihan vaikka koulun kuvis- ja kässäntunneille.
Hieman blogin nimestä: Ruotasta on oikein perikainuulaista murretta ja tarkoittaa suoraan Minna Seppäseltä lainattuna ”ottaa ja tehdä kerta kaikkiaan”. Eikö meidän kaikkien pitäisi toteuttaa tätä aatetta ainakin silloin tällöin?
Kulissien takana osa 1. Kirjanmerkit
Valitettavasti en hoksannut kirjanmerkkejä tehdessäni ottaa kuvia, sillä blogin pitäminen ei tuolloin juolahtanut mieleenikään. Jatkossa yritän muistaa kuvata myös työvaiheita.
Koska kerholaisten osallistujamäärä oli itselleni täysi arvoitus, pelasin varman päälle ja valitsin ensimmäiselle kerralle melko simppelin tehtävän, eli kirjanmerkkien tekemistä, jossa kaikki eivät tarvitsisi koko ajan neuvontaa, jos paikalle ilmaantuisi tuhottoman paljon ihmisiä. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa on ruveta valitsemaan mitä piirtäisi, rajasin aihetta sen verran, että etsiskelin yhtenä ukkosiltana vanhoista lehdistä mallikuvia. Joukossa oli eniten kaneja, kissoja, koiria, pari hevosta ja pari muutakin eläintä (kerhossa paljastui, että suunnilleen puolet olivat kissaihmisiä ja puolet koiraihmisiä, jokaiselle kuitenkin löytyi mieluinen kuva ilman rähinöitä).
Malliksi tein kotona kaksi hitusen erilaista kirjanmerkkiä: pelkistetyn version (oikealla) ja hieman yksityiskohtaisemman (keskellä). Aivan vasemmalla äärimmäisenä oleva syntyi mab-tunnilla muiden tarkistaessa kotitehtäviä, jotka itse olin saanut laskettua ongelmitta ja olin toimettomana (muistakaa: oppitunneilla ei saa piirtää, jos on jotain vähänkin tärkeämpää tekemistä!)
[Kuva: Kolme mallikirjanmerkkiä by minä, oikealla kasa mallikuvia (päällä näkyy myös vuohi, josta itse otin mallia) sekä valmiiksileikattuja papereita juuri ennen kerhoa (pikku-staalot saivat käyttöönsä vähemmän julmannäköiset sakset).]
Kerho numero 1.
Kuten jo mainitsin, lapsoset olivat ihanan reippaita ja kaikki innostuivat piirtämään eläimiä mallikuvista. Joku keksi piirtää kuvan mallikuvasta läpi ikkunaa apuna käyttäen (ja monet seurasivat esimerkkiä [taisipa joku kysyä lupaakin siihen]), mutta mikäs siinä – taiteessa mikään ei ole väärin (ainakaan näiden pikku-staalojen ikäisten kanssa). 😀 Kun kuvat oli piirretty punoimme kirjanmerkkeihin värikkäät nauhat. Ilokseni huomasin, että ainakin nämä lapsoset osasivat pyytää apua nätisti (niin minulta kuin toisiltaankin) ja malttoivat odottaa vuoroaan (enhän minäkään voi joka paikkaan revetä). 😉
Lopuksi siivottuamme kerhotilan parin pikku-staalon toiveen mukaisesti pidimme pienen ”leikkihetken”. Jokainen sai taitetunpaperin, johon piirrettiin jonkin eläimen vartalo kaulaan asti. Paperit jaettiin uudestaan nurinpäin ja jokainen piirsi kaulan jatkoksi jonkin eläimen pään (tietämättä minkä eläimen vartalo paperissa jo oli). Lopuksi paperit avattiin ja katsottiin minkäslaisia elikoita olikaan syntynyt. Jos aikaa olisi ollut enemmän, nämä uudet elikkolajit olisi nimetty ja kenties mietitty minkälaisia ne olisivat luonteeltaan yms. 🙂
Ensimmäinen taidekerhokerta oli kyllä ainakin itsestäni todella mukava ja sopiva rentoutumishetki lukion välillä turhan hektiselle tunnelmalle.
– Staalo kuittaa ja mönkii nukkumaan, jos sängynvalloittajakissat väistyvät edes hitusen
