Sekalaisia töitä
”Ystäväpurnukka”
Maalausta. Valmiista töistä en sitten muistanut ottaa kuvia.
Joulu ei ole päivämäärä
”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.” – Mary Ellen Chase
Kyllä. Hieman yli kaksi viikkoa jouluun. Herttileeri, aika juoksee aivan liian lujaa, kohtahan tässä ihan jälkeen jää. Seuraava kerhokerta onkin sitten vasta vuonna 2015 (…koska ensi kerralla en itse pääse kerhoa pitämään) ! 😐 Tuossa vasemmalla puolen vieressä näette hyppäritunti-projektini kannen, joka toimittaa perinteistä joulutervehdyksen virkaa entiselle koululleni matkaessaan sähköisesti. Tätä oli kyllä mukava työstää, varsinkin kun pääosin sen pystyin koulun piirtopöydällä tekemään! 🙂 Oikeastaan alunperin oli aikomus tehdä täysin erilainen tarina, joka ohimennen sanottakoon kertoi ketun tulevaisuudenhaaveista, mutta tämä Usva-kissan ja Naava-metsämyyrän random seikkailutarina halusi syntyä helpommin. Ehkäpä ensi vuonna on ketun vuoro…. Mutta sinnehän on aikaa, ties mitä tässä vielä keksin.
Toissakerralla kerhossa tehtiin origamikransseja ja pari kerkesi myös koettaa tehdä perhosia ja kukkiakin.
Kovasti Pikku-staalot halusivat väittää, etteivät muka osaa… Pah. Sen enempää en sano. Jokainen päättäköön yllä olevan kuvan perusteella osasivatko he vai eivät.
Viimeisimmällä kerralla teimme joulukortteja samalla kuunnellen / katsellen jouluvideoita. Tällä kertaa muistin kaivella sen puhelimenkin välillä esiin, että sain todisteaineistoa syntyneistä korteista:
[Ylläolevasta kortista on sumennettu nimet]
Pikku-staalot yllättivät tekemällä minullekin mahtavan yhteisen kortin, jonka sisällä oli pienempiä kortteja sekä yksi rannekoru (jota varmasti pidän käydessäni kyttäämässä heidän joulunäytelmänsä). Siitäkin kauniista kortista kyllä otin kuvan, mutta en sitä nyt enää tähän nakkele. 🙂
Että tällaista. Ensi vuonna palaillaan, ensimmäisellä kerralla leffan merkeissä. Minun puolestani kerholaiset saavat halutessaan ottaa mukaan namukkaa (kuten entinen opettajani tapasi sanoa), jos haluavat mässäillä leffaa katsoessa.
Rati riti ralla
Aivan uskomatonta, että vajaa viisi tuntia, niin on joulukuu! :0
Viime kerralla kerhossa tehtiin origamikransseja (joista en taaskaan muistanut ottaa todistusaineistoa), sekä perhosia. Musavideon tekemistä jatketaan sitten ensi vuoden puolella. Ensi kerralla tehdäänkin sitten vähän sitä sun tätä, kukin saa valita mieleisensä tehtävän. Yksi vaihtoehto on taiteilla vesi- / puuväreillä talvilaulun lyriikoille kuvitusta, toinen vaihtoehto on tehdä ”3D lumihiutaleita”:
Nämä yksilöt roikkuvat sängyn yläpuolella. Saas nyt nähdä kauanko ne siellä pysyvät, jos kissat päättävät kokeilla, kuinka hyvin ne on kiinni… Laidassa näkyy myös hieman yksinkertaisempi yksilö (tai oikeastaan niitä on kolme, kukin edellistä pienempi).
Tänään käytiin hauvojen kanssa havuja ja käpyjä keräämässä erästä askarteluprojektia varten. Tämä raukka luuli, että kaivelin taskustani makupalaa, kun oikeasti kaivelin esille vain kameran. Koira-raukka oli perin pettynyt, mutta sainpahan nätin kuvan räksystä. :’) (… ja kummatkin koirat saivat autolle palatessa makupalat). Kävi siinä sitten sellainenkin, että tielle kirmasi metsäkauris, mutta olin liian hidas, enkä saanut siitä komeudesta kuvaa. D: Ehkä joskus tulee uusi tilaisuus paremmalla onnistumisella.
Tämä ei nyt oikeastaan liity mitenkään aiheeseen, mutta loppukevennykseksi menköön. Tällaisen pienen kirjasen tein filosofian ykköskurssille, ihan vain, koska miksipä ei. Halusin, että kirjanen näyttää vanhalta (=kulahtaneelta), koska miellän filosofian ”vanhaksi”. Sivut on värjätty kahvilla ronskilla kädellä. Kannet on tehty pahvista ja päällystetty myös kahvivärjätyllä paperilla. Huomatkaa myös taustalla näkyvä peitto, joka on täysin käsintehty mummuni toimesta. <3 🙂
Tällaista, ensi päivitys onkin sitten jo joulukuun puolella.
Poroalokas
Pieni kokeilu: Kulissien takana: Poroalokas
Hei! Viime kerralla saimme viimeinkin aloitettua sen musiikkivideon tekemisen! Hurreij! Ryhmätyön edistämiseksi ja organisoinnin helpottamiseksi koko porukka jaettiin kahteen, eli punaiseen ryhmään ja siniseen ryhmään. Kumpikin ryhmä sai puolet laulun lyriikoista (joka siis on koulun bändikerhon tulkinta laulusta Let Her Go). Vaikka ihan aluksi kaikilla tuntui olevan hetken hämmennys miten tätä voisi videolla tulkita ja kuvata, kumpikin ryhmä keksi sitten kuitenkin mainioita ideoita! 🙂 Muutenkin viime kerralla kaikki olivat tosi nätisti, näin hyvällä käyttäytymisellä saatte hyvinkin katsoa joulun jälkeen leffan… 😉 Lopuksi (vai aluksi?) katsoimme Pixarin Night and Day -lyhärin sekä kaksi lukiolla tehtyä lyhytelokuvaa. Ensi kerralla pyritään sitten kuvaamaan mahdollisimman paljon ja jos kaikki on ”purkissa” voin ne sitten ennen sitä seuraavaa kerhokertaa yhdistellä ihan yhtenäiseksi musavideoksi.
Vielä on hieman mietinnässä mitä ensi kerralla tehdään, jos aikaa jää kuvaamiselta. Pari ideaa on, mutta se riippuukin sitten siitä, miten Pikku-staalot muistavat käyttäytyä… c;
Ihan pääaiheen vierestä: tänään ei ollut oppitunteja itselläni, joten päätin käydä koirien kanssa peruskoulun välitunnilla piipahtamassa. Aamulla ensin harjasin koiria kolmisen tuntia, että kehtasin niitä edes ”ihmistenilmoille” lenkille viedä (… lappareilla tuntuu olevan karvanlähtöaika joka vuodenaika ja sitä karvaa sitten riittääkin…). No, tietty koko yläkoulu oli taksvärkissä, joten ei siellä välitunnilla sitten juuri ketään ollut! :’D Että näin. Sentään pari ihmistä pysähtyi koiria tervehtimään (ne on jo aika tuttuja koko koulunväelle), josta hauvelit olivat erittäin tyytyväisiä. Valitettavasti tämä meidän vanhempi karvapallo on ilmeisesti tosiaan nyt tullut vanhaksi, kun tuppaa ontumaan etutassuaan. Sitä itseään ei se näytä haittaavan tippaakaan, tänäänkin näytti, että olisi niin tahtonut käydä pitemmällä kävelyllä kuin koulun luona mutkan, mutta saapi nyt totutella siihen, että pääsee vain kevyille ”seniori” lenkeille niin kauan kuin ontuu.
Tämä olikin tällainen tekstivoittoinen päivitys, kerrankin. 🙂 Kyllä minä piirtänyt olen, mutta jääköön arvoitukseksi mitä. Lisäksi tein koululaukkuun roikkumaan kutistemuovi-poron, jossa on vielä heijastinnauhaa. Eiköhän minut nyt nähdä, kun takissa roikkuu heijastin ja nyt myös laukussa. Aamulla kun lähtee, on pimeää ja kun iltapäivällä tulee kotiin, on pimeää, joten heijastimet tulevat kyllä tarpeeseen.
Joo, nyt lopettelen viimein tätä tekstiä. Ensi kerralla pyrin lisäilemään joitain kerhokuviakin. (:
Minne johtaa polku tää
[ Otsikko laulusta Journey to the Past (leffasta Anastasia). Tämä oli kyllä yksi lempparielokuvia aikanaan.]
Ensi kerralla olisi tarkoitus aloitella viimein sitä musiikkivideon suunnittelua ja tekemistä, mutta en uskalla varmaksi sanoa. Sen näkee sitten. Aluksi ainakin on pienoinen ”(piirustus)kilpailu”, josta ei vielä sen enempää kuin, että sitä paremmin pärjää mitä tarkemmin kuuntelee ja muistaa asioita… 🙂
Jotta tämä päivitys ei jäisi näin lyhkäiseksi, lopuksi jälleen hieman aiheen vierestä kuvia.
Random piirtelyä koneella. Mallia otettu 9.luokan retkellä ruotsinlaivalta napatusta valokuvasta.
2010 vuonna tehty susi, joka näyttää kyllä enemmän koiralta tai joltain sekoitukselta… Hukka on tehty rautalangasta, maalarinteipistä ja sanomalehdestä.
Pientä retkeilyä koiralasten kanssa jälleen. Kaiken varmuuden vuoksi saavat näin hämärän- ja mehtuun aikaan pitää huomioliivejä. Tummempi pallo oli taas aivan innoissaan lumesta ja kaatuili tuon tuostakin ottamaan ”lumikylpyjä”. Valitettavasti samainen pallo alkoi jälleen ontumaan ja kävelymme jäi perin lyhyeksi.
Ja samainen unikeko kuin aiemman postauksen viimeisessä kuvassa. Yhtenä päivänä kisu ei ollutkaan tullut takaisin ulkoa ajoissa ja joutui sitten jäämään 9h ulos, kun kukaan ei ollut päästämässä sitä sisälle. Kun sitten viimein pääsi sisälle, suurin piirtein nukkui 12 tuntia. :’D
Tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan
[Otsikko laulusta Avaruus]
Syysloma tuli ja voisipa sanoa, että menikin jo. Vaikka olikin mahtavaa saada nukkua pitempään kuin puoli kuuteen, kyllä tässä jo on sellainen fiilis, että voisihan sitä palata jo arkeen (joskin tekemättömät koulutehtävät ahdistavat hivenen). Onneksi tässä on vielä pari päivvää aikaa tehdä niitä rauhassa. Maanantaina onkin sitten edessä hieman erilainen työpäivä päivätyökeräyspäivän takia, mukavaa vaihtelua (toivottavasti).
Mikäli joku pikku-staalo sattuu tätä lukemaan, voitte jo ensi kerraksi miettiä seuraavann kerhokerran tehtävänantoa: ”Onnellinen muisto”. Työ tehdään liiduilla A4 kokoon ja se pitää sitten ensi kerralla saada valmiiksikin. Ottakaa mukaan myös puhelinnumeronne (/vanhempienne), mikäli ette niitä vielä ole antaneet. 🙂
Yllä pikku-staalojen maalaamat mukit. Tällaisia olivat tehneet, kun itse en päässyt kerhoa pitämään. Nuo ovat kyllä todella nättejä. <3
Koska en itse ole liituihin (pastelliliituja lukuunottamatta) koskenut… 3 vuoteen, pitihän sitä niilläkin piirtämistä kopaista, varsinkin kun ensi kerralla kerhossa liiduilla piirretään. Pihalla hyppineet talitiaiset pääsivät aiheeksi. 🙂 Koko on A4, vesiväripaperi.
”Tilaustyönä” tehty joulukortti. Luonnos tehty psykologiantunnilla (olen huomannut, että jos piirtelen samalla, kun kuuntelen opettajan puhetta, asia jää paremmin mieleen. Esimerkiksi tätä kuvaa piirtäessä opettaja selitti juttua Anna O:sta.)
Tämän vuotinen Halloween-kakku. Tällä kertaa en itse joutanut itse kakkua leipomaan, se on äiini sovellus, koristelu taas on minun kätteni jälkeä. Alhaalla olevasta kuvasta löytyy alariviltä kuva viime vuoden Halloween-kakusta.
Ylärivi: Sanat satuttavat -kuvitusta, Talvitarinan kuvitusta, random heppa, Sanat satuttavat (taas) ja viime vuoden joulupiirros.
Alarivi: Kissankäpälä-kartanon Joulu (peruskoululle tehty ”joulutervehdys”), viime vuoden Halloween-kakku, kuvituskuva Talvitarinasta ja lopuksi vielä kuva Sanat satuttavat-projektista.
”Kukkulan kuningas”. Kävin käppäilemässä hauvojen kanssa lähimetsän lenkkipoluilla. Hukka on sama, kuin aiemmassa postauksessa vilahtanut ”Päivänsäde”.
(Kylläpä nuo irtokarvat näkyy ikävästi… Ihan sama paljonko näitä tapauksia harjaa, niistä lähtee aina karvaa).
Jostain syystä tämä toinen mörökölli ei eksy kuviin niin usein kuin tuo ”Päivänsäteemme”. Molemmat koirat ovat kyllä ihan onnessaan, kun lunta on niin paljon, että saavat piehtaroida ja pilhautella lumessa kuin karhunpennut. Varsinkin pitkillä lenkeillä tuo tummempi tapaus saattaa päättää yllättäen ”mäpä otan lumikylvyn” ja heittäytyy nurin, riippumatta siitä ollaanko vaikka justiinsa ylittämässä ajotietä. Talvemmalla päästäänkin sitten taas hiihtämään, jos vain hukkasilla kunto riittää, välillä kun näyttää, että ikä alkaa jo väsyttämään ja toisena hetkenä taas näyttää, että ovat taas ihan pentuja.
Että tällaisia juttuja syyslomalta. 😀
Lopuksi vielä kuva hurjasta metsästäjästä, joka ei pakkaspäivinä viihdy oikein pihalla, mutta sisälläkään ei malttaisi olla, joten hönttää edes takaisin.
Luovuus on sitä, että antaa itsensä tehdä virheitä
”Luovuus on sitä, että antaa itsensä tehdä virheitä. Taide on sitä, että tietää mitkä virheet säilyttää.” – Scott Adams
Tämä on vähän turha(hko) postaus, mutta menköön nyt, kerta olen viikottain jotain tänne kirjoitellut. 🙂
Viime kerralla pikku-staalot tekivät halloweenkortteja (joista en tietenkään muistanut ottaa kuvaa) ja lopuksi katsoimme The Power of the Teamwork-lyhärin sekä pari muuta, joiden nimiä nyt en muista. Ensi kertaa en itse pääse pitämään, mutta ehkäpä kerkeän siellä piipahtamaa ottamassa pari kuvaa, mitä ikinä he sitten ensi kerralla tekevätkin. 😀
Alla sekalaisia kuvia pienoisine selityksineen.
Uusimmat pikku-staalon tekemä lukkari (oppiaineet sumennettu minun toimestani). Pitänee vielä korostaa, että tämän toteuttamiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa, vaan täysin pikku-staalon tekemä. 🙂
Aikomuksena on tehdä tänäkin vuonna Halloween-leivos, tässä komeilee kahden vuoden takainen hämppäri-muffinsikakku. En löytänyt viime vuoden halloween-leivoksesta kuvaa, ja rupesin miettimään teinkö sellaista ollenkaan… Dunno. Jostain syystä kukaan ei halunnut syödä tuota hämppäriä. :’D Aivan, tykkään leipoa, mutta varsinainen kohokohta on aina leivoksien koristelu.
Sitten aivan eri juttuja, eli eilen illalla piirtelemäni Herra Kettunen. Lukiolla kerkesin eilen piirtämään cintiq-piirtopöydällä odotellessani linkkua ja kotona sitten oli myös intoa piirrellä (hiirellä kylläkin) ja tämä syntyi. Tarkoitus on tuossa marraskuun loppupuolella kokeilla pikku-staalojenkin kanssa tietokoneella photoshopilla piirtämistä, mikäli saamme luvan lainata koulun läppäreitä.
Tässä hieman kurkistusta tarinaan, jota olen tehnyt hiljalleen eteenpäin pari viikkoa. Tarkoitus olisi saada tarina valmiiksi ennen joulua, katsotaan miten käy. Olen aina tykännyt ”naamiokissoista” (pää, jalat, hännät, korvat tummempia kuin muu turkki). Myös tämän väriset (pointilliset) gerbiilit ovat awww <3
Näille on ihan järkevä selitys, mutta koska en vielä tiedä onnistuuko/saako kannatusta suunnitelmani, jääköön se vielä arvoitukseksi.
Ulkona on kyllä niin ikävä ilma (sataa räntää ja vettä vuoronperään), että viimeistään nyt kai sitä täytyy myöntää, että kesä on ohi. Kuvassa kesämuistoja parin kesän takaa (viime kesän kuvat ovat vanhassa koneessa, jota en viitsi avata). Saisi nyt sitten nopiasti tulla kunnolla lunta, että pääsee hiihtämään ja riehumaan muutenkin koirien kanssa lumihangessa.
Vilkaisu ensi kerhokertaan
Kyllä se on hämmästyttävää miten nopeasti aika meneekään! :0 Kerhokertoja on takana jo kuusi kappaletta ja vielä kummastuttavampaa on se, että syyslomaan on enää kaksi viikkoa!
Pikku-staalot saivat viime kerralla valmiiksi loputkin maskit ja lisäksi harjoittelimme hieman hahmottelua ympyröitä ja suoria viivoja hyväksi käyttäen. Ensi kerraksi tein hieman materiaalia valmiiksi:
Kuvasta huomannee, että Halloween on aiheena. Syystä tai toisesta olen aina tykännyt Halloweenistä, joten totta kai innostukseni sitä kohtaan vien taidekerhoonkin. Tarkoitus olisi tehdä joko kortteja tai isompia töitä. Paperimallit tein varmuuden vuoksi, jos joku niitäkin haluaa käyttää. Vasemmassa yläkulmassa on kortti, joka pääsee uuteen kotiinsa myöhemmin ilahduttamaan tai karmaisemaan. 😀
Loppukevennykseksi vielä pieneltä lenkiltä napattu kuva viime perjaltailta. ”Lapsosten” (=koirien) oli kuulema pakko päästä paluumatkalla juomaan ja loppujen lopuksi jäivät vain laiduntamaan kuin mitkäkin lampaat. Järvellä oli kyllä mahtava usva, kuten kuvasta näkyykin. (:
Staalon tuotoksien historia osa 2.
Digital art by Staalo / TMS
Usein kuulee ihmisten olettavan, että parempi piirrosohjelma tai piirtopöytä tekee taianomaisesti paremmaksi piirtäjäksi. Ei, ei se mene niin. Toki joissain ohjelmissa on paremmat ominaisuudet – kuten photoshopissa layerit (=tasot), joka helpottaa esim. värittämistä, mutta mitenkään naps vain ei mikään ohjelma kartuta taitojasi. Vaikka itsellä on (kiitos isosiskon! <3 ) käytössä paintin lisäksi Photoshop Elements, palailen yhä vanhan, luotettavan Paintin pariin tasaisin väliajoin, ihan vain, koska sekin on mahti piirrosohjelma, kunhan vain antaa sille ja itselle aikaa löytää yhteinen sävel. 🙂
Tässäpä jotain poimintoja vuosien varrelta. Mikäli ihmettelette noita suttuja, lisäilin vanhojen nimimerkkien päälle ”Staalo”.
[Lukion kuvistyö, tehty ohjelmalla: Sculptris]
Ja vielä hieno kuvakooste:
Maskeja ja lukujärjestyksiä
Kuten otsikko kertoo, tässäpä hieman kuvia pikku-staalojen tekemistä maskeista ja lukkareista (hox, koska lukujärjestys oli vain välityö, suurimmassa osassa itse hahmo on Staalon käsialaa, mutta kukin joutui aivan itse sen vahvistamaan ja värittämään. Ainakin tuli harjoiteltua samalla huolellista värittämistäkin.)
Sarjis: Miksi sukilta tuppaa häviämään pari?
Joo-o, idea tuli eräästä randomkeskustelusta äidin kanssa, koskien juuri sitä, miksi sukilta aina häviää pari. 😀 Että näin minä kulutan sunnuntai-iltani.
Vähän vanhaa, vähän uutta
Vaikka tarkoitus oli ottaa viime kerralla kerhosta kuvia, no, arvatkaas muistinko… Ensi kerralla sitten. 😀 Vanhoja kuvia on kuitenkin varastossa, joten tässä yksi niistä näytteille:
Nämä kaksi pikku-staaloa päättivät tehdä koiranaamiot, kuten näkyy. Huomatkaa koristeet silmien luona, jotka tuovat mukavasti hieman mystisyyttä mukaan. 😀 Viime kerralla lähes kaikki maskit saatiin maalattua ja kun odottelimme niiden kuivamista, osa pääsi tekemään lukujärjestyksiä. Vaikka en yleensä myönny piirtämään mitään valmiiksi (itse yrittäminen on tärkeintä!) viime kerralla lupasin, että voin piirtää lukkareihin jonkin hahmon/eläimen heidän niin tahtoessaan, jos pikku-staalot värittävät kuvat hyvin, hyvin, hyvin huolellisesti ja tekevät myös taustan itse.
Tällainen on itselle ja samalla malliksi tehty lukkari. Hopeanuoli oli kova juttu nuorempana (ja yhä olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi katsoa se ihan vain koska se opettaa, että oikein pitää tehdä, vaikka vaikeaa olisi)
Suunnitelmiani mukaillen kävin tänään koirieni kanssa peruskoulun luona heidän välitunnillaan (itse asiassa kahdella) ”mainostamassa” taidekerhoa. Toivon mukaan ensi kerralla mukaan tulee uusiakin tyyppejä, jotka syystä tai toisesta eivät ole aiemmin mukaan tulleet, sillä joukolla hauskempaa! 😀 Samalla reissulla kävin kävelemässä ”puskassa” ja olihan se polku niin nättinä ruskan takia, että oli pakko ottaa kuvakin: 
(Puhelin laatu, taivas paloi puhki, kuten tavallista)
Ohimennen sanoen, kävimme myös koirien kanssa ”leikkimässä” koulun lähimailla, mm. pujottelimme tolppien ympäri yms. Tällainen pieni aivojumppa tekee hyvää hurtille, muttah, sattuikohan kukaan katsomaan sitä touhua, varmasti näytti ”hieman” sekopäiseltä… :’D
Ensi kerralla (toivottavasti) aloittelemme pikkuhiljaa seuraaavaa projektia, joka on musiikkivideo! Tästäkin piti tehdä malliesimerkki (kuten muistakin töistä, ihan omaksi iloksi jos ei muuten), josta kuvakaappaus alla: 
Toinen koirista näyttelee Päivänsädettä, Staalo itse Menninkäisenä. 😀
Staalon tuotoksien historiaa osa 1.
(Koska kuviskerhosta otin vain pari kuvaa ja haluan silti kirjoitella tänne jotain) Ainakin itselläni aikoinaan oli sinnikäs päähän pinttymä, että jos en osaa jotain, en sitä voi myöskään ikinä oppia. Ei, tämä ei ole totta! Vaikka kehitystä ei itse näkisi (tai muutkaan) joka kerran, kun piirrät vaikka kukan, jälki muuttuu hieman sulavammaksi ja voit jopa kokea ”ahaa, noin sen voi tehdä”-elämyksen. Tässä osassa näytän vilauksen käsinpiirretyistä piirroksista (/maalauksista. Ehkä myöhemmin lisäilen myös jonkinlaiset kirjoitukset koneella tehdyistä kuvista, valokuvista, käsitöistä sekä kuvamanipuloinneista. 😀 
[Löytyi kirjoitusvihkosta, 1. tai 2. lk. Liittyi tarinaan, jossa hiiret auttoivat karhun irti ansasta. Huomatkaa miten kiittämättömältä tuo karhu näyttää, hyi sitä.]
[Vuodelta 2006-2008. Tykkäsin suunnitella koirahahmoja, joita löytyykin kokonainen vihko! Muistan ottaneeni mallia jostakin koirakirjasta.]
[Luxus (ent. Hakuro) on yksi koirahahmoistani, jonka tein tuolloin -07. Kuten varmaan huomaatte, ainakin värejä uskallan käyttää rohkeammin -10 kuin -07.]
[Okei… Mitäs tästä sanoisin… Slöttien Maa oli n. 2008 tehty pieni sarjakuva, joka kertoi silloisesta luokastani. Olisin muuten ottanut otteen itse sarjakuvasta, mutta koska siellä esiintyy joillekin tuttuja ihmisiä, ehkä on parempi, että sisältö jää arvoitukseksi. :’D ] 
[2009. Tällä kirjanmerkillä osallistuin kirjaston kirjanmerkkikilpailuun ja yllätyksekseni tämä meni ja voitti! Kirjahyllystä löytyy sen ansiosta Suomen muuttolinnut -kirja.]
[Tämä oli ja on yhä yksi lemppareistani 2009 vuodelta, vaikka koirissa onkin anatomiavirheitä. Tehty peite- ja vesiväreillä, mustalla tussilla ja pienellä määrällä akryyliväriä. Huomatkaa, että olen yrittänyt (huom, paino sanalla yrittänyt) varjostaakin kuvaa! ]
[2010? … Näitä syntyi vain jostain.]
[2010. Vaikka en itse edes ole koskaan ollut metsällä, jostain syystä tykkäsin ennen piirtää ja kirjoitella metsästykseen liittyviä juttuja. Outoa? Näihin aikoihin aloin kiinnittämään enemmän huomiota kuvanrajaamiseen ja värittämiseen.]
[2010. Hevosia piirsin varsinkin pikkytyttönä kaikki vihkot ja paperit täyteen.] 
[2010. Yhtenä kesänä pidin itselleni haasteen ”yksi kuva per päivä”. No, varmaan viikon verran sitä jaksoin, tässä yksi tuotos.] 
[2010, öljyvärit. Mummulle tehty maalaus yrittäen jäljitellä isoisäni maalauksien ”vanhaa” tunnelmaa. Tykkäsin ja tykkään edelleen tästä, ja voin sanoa rehellisesti olevani ylpeä tuosta puuterilumesta mikä on kuusenoksilla.] 
[2010, lyijykynät. En piirrä mielelläni ihmisiä yksinkertaisesta syystä: niiden anatomia on jotain käsittämätöntä! Tässä harjoitusuhriksi joutui Harry Potter, jonka huulet ainakin taitavat olla eri planeetaltakin… Pääpointtina kuitenkin harjoitus, ei se onnistuuko vai ei.] 
[2009? Yksi työ, josta olen yhä ylpeä, joskin nyt tekisin monta asiaa toisin.] 
[2010-2011. Tältä näyttää suurin osa kouluvihkojeni kansista. Siitä huolimatta vihkosiisteydestä yleensä saatu kiitettäviä.] 
[Kevät 2014. Tehty hyppäritunnilla. Jouduin siistimään (=sensuroimaan) kuvaa hitusen, että sen voisin tänne hyvillä mielin laittaa. Tähän kuvaan liittyy eräs tarinakin. Kun hahmottelin kuvaa lukiolla hyppäritunnillani, eräs opettaja tuli kysymään mitä piirrän ja kun sitten sanoin, että kentauria, puoliksi hevosta, puoliksi ihmistä, tämä kyseinen opettaja murjaisi siihen vitsin: ”Niinku poliisikoira” ja pitihän se nyt sitten piirtää: 
Kiitokset tuolle nimeltä mainitsemattomalle opettajalle tästä ilosta. Tällainen on siis lyhyt katsaus piirtelyn historiaani. Valitettavasti en jaksanut etsiä niitä oikeasti vanhoja piirroksia, mutta ehkäpä joskus. 🙂 Muistakaa, piirtäminen on sama asia kuin kirjoittaminen: jokainen kirjoittaa samoja kirjaimia, mutta omalla tyylillään! 😉
