Hei! Vaikka maskit ovat vielä kesken, ajattelin tehdä ”ajoissa” seuraavan projektin esimerkin. Tuo ”ajoissa” määrite hieman muuttui flunssan ja toisen projektin takia, mutta myöhäistähän ei ole vieläkään. 🙂 Ruskakaan ei vielä ole kerennyt täyteen väriloistoonsa, mutta eiköhän se siitä siihen mennessä, kun taidekerhossa ruvetaan lehdistä töitä tekemään.
HUOM: Mikäli kuva näyttää katkeavan kesken, näet sen kokonaisena klikkaamalla sitä.
Lehtieläin (tai miksei jokin muu)
Puhukoon kuvat puolestaan:
[Lehdet kannattaa aloittaa laittaa ”häntäpäästä” (kuten tiilikattoa tekisi), jos haluaa niiden muistuttavan ”turkkia”.]
’
Mikäli hahmossa on kapeita kohtia (kuten tässä nuo jalat) ja hahmo on leikattu ohuesta paperista, kannattaa se laittaa jonkin painon alle niin kauaksi aikaa, että liima kuivaa. Muuten kohdat rullautuvat (nimimerk. en muistanut).
Tausta:
Valmis työ:
Tämmöinen pienoinen päivitys tällä kertaa. Maanantaina yritän muistaa ottaa kuvia pikku-staalojen töistä ja työvaiheista. 😀
Kuten jo aiemmin hitusen lupailin, laittelen tänne hieman ennakkoon tietoja ja kuvia mitä seuraavaan taidekerhokertaan olen tehnyt ja suunnitellut. Pikku-staalot voivat siis tahtoessaan jo ennen kerhoa uteliaisuuttaan tutkia, mitä mahdollisesti ensi kerralla tehdään. ;D
Alunperin idea naamioiden tekemiseen lähti siitä, että piirtelin aivan jotain randomia, ja paperille ilmestyi naamiota pitelevä ihminen (tästä ei sitten sen enempää, sössin ihmisraukan kallon anatomian aivan totaalisesti). Naamiot on mielestäni kivoja, erityisesti mieleen muistuu Anastasiassa (бедная настя) vilahtavat naamiot tanssiais-/naamiaisjaksossa (voi niitä muistoja). Itse kuitenkin päätin pysyä eläinhahmoissa, joita epäilen pikku-staalojenkin tekevän, eläinfaneja kun tuntuvat olevan. 😀
Yritin udella viime kerralla pikku-staaloilta, että vieläkös peruskoululla järjestetään ”paras asu palkitaan”-kilpailuja esim. halloweeninä, jolloin toivon mukaan itse tehdyt maskit tulevat käyttöön. (:
Maskien teko alkaa folion oikeaan muotoon suostuttelulla. Totesin tämän olevan kaikkein helpointa seuraavalla tavalla: taita folio kaksinkerroin ja paina se kasvoillesi kevyesti painellen, jolloin folio taipuu kasvojesi muotojen mukaiseksi ja pitää muotonsa melko hyvin (kohtele teosta kuitenkin hellästi, sillä ylimääräiset rypyt ja painaumat harmittavat jälkikäteen). Folio kannattaa ottaa välillä kasvoilta pois ja painella sitä kasempaan sormien välissä, jolloin foliokerroksien väliin jää ilmaa (jolloin naamio pysyy paremmin koossa vastaisuudessakin).
Kun olet tyytyväinen maskin muotoon ala päällystää sitä maalarinteipillä. Tällöin naamiota kannattaa välillä käyttää kasvoilla, sillä teippi luultavasti muuten muokkaa sen väärään muotoon. Muista kääntää teippiä hieman naamion takapuolellekin, jolloin reunat ovat siistit ja helpottavat maalaamistakin. 🙂
Mahdollinen kädensijana toimiva tikku on hyvä lisätä hyvissä ajoin. Teipistä jää pakostakin ”saumakohdat” näkyviin, mutta se tuo naamioon vain lisää eloisuutta. ;D Maalarinteipin päälle voi mahdollisesti kokeilla paperimassan laittamista, jolloin pintaa on mahdollista muokata enemmän.
Kun olet varma, että folio ei loista mistään (maali ei tartu siihen kiinni), voit aloittaa maalarinteipin koristelun. Pohjaksi kannattaa vetäistä maalikerros, vaikka muuten sitä et aikoisi maalaten koristella, sillä maaliin (ainakin omien kokemusten mukaan) tarttuu paremmin liima yms. Muista, jos teet virheen, päälle voi aina maalata! 😉 Itsellä käytössä oli tuubivärit, jotka osoittautuivat vesiliukoisiksi. Öljy- tai akryylivärit ovat oiva valinta, vesivärit tuskin eivät tartu tarpeeksi hyvin. Muista: Anna maskin kuivaa hyvin välillä.
Itsellä inpiraationa oli (torni)pöllö, mutta soveltelin värejä ja kuvioita oman mielen ja fiiliksen mukaan, joten sekasikiö taitaa tämä pöllö olla. (Valmiin naamion kuva löytyy alhaalta.)
Hyppäritunnilla töherrelty kettu-naamio oli myös pakko saada tehdä ihan 3D:näkin. Totesin sellaisen asian, että noin isojen ”irrallisten” palojen liittäminen ei ole helppoa eikä onnistunut niinkuin olisin halunnut. Lisäksi kuono on muuta maskia heikompi (tahtoo litistyä hellästä hipaisustakin), joten pitänee kokeilla jotain muuta tekniikkaa ensi kerralla. Tajusin vasta nyt, että tarkoituksena oli lisätä maskiin vielä viiksetkin, mutta no, näin tällä kertaa. Kettumaskin maalasin jonkinmoisilla vesiliukoisilla väreillä (ei hyvä idea…) ja koristelin paljetein ja kimalleliimalla (… koska väri lähti lätkimään liimatessa).
Valmis pöllönaamari:
(punertavat kokkareet höyhenien luona on vain liimaa ja maalia, vaikka hieman epäilyttävältä saattaa näyttää)
Valmis kettunaamari:
Tällaiset mallinaamiot lähtevät siis kerhoon mukaan seuraavalla kerralla. Toivon mukaan saan napattua pikku-staalojen maskeista kuvia, mielenkiinnolla odotan, minkäslaisia maskeja he tekevätkään, onhan heillä enemmän mielikuvitusta. 😀
– Tällaista tällä kertaa, toivon mukaan pikku-staalot tykkäävät suunnitella ja tehdä itse maskeja ainakin yhtä paljon kuin minä. :3
(Toinen sängynvaltaajakissoista päätti tällä kertaa vallata työtuolini ja noin söpöä kattimusta ei yksinkertaisesti raaski siirtää, jouduin itse tyytymään kurjaan puujakkaraan. Se pitää tosiaan paikkansa, koirilla on omistajia, kissoilla orjia.)
Jo viime keväänä korvan taakse laitettu taidekerho starttasi tänään iloisella ja reippaalla joukolla, jolta ei kyllä energiaa puutu! 😀 Vasta kotiin kävellessäni sain tämän idean, että voisin pitää (pienimuotoista) blogia taidekerhon kuulumisista ja toimista. Lisäilen myös blogiin ”kulissien takana” kuvia ja juttuja, joissa käy ilmi mitä kaikkea kerkeänkään itse testaamaan ja tekemään ennen kuin itse taidekerhossa pikku-staalot niitä tekevät.
Elättelen toiveita siitä, että saan kerhon pitämisestä jonkinlaisen kurssimerkinnän lukio-opintojeni väripilkuksi ja toivon mukaan tämä blogin pitäminen edesauttaa tuota toivetta. Ainakin tästä on iloa itselleni ja toivon mukaan kerholaisille/”pikku-staaloille” (ja heidän vanhemmilleen), kun kerhon muistojen pariin voi palata yhä uudelleen ja kenties täältä voi hakea inspiraatiota omille askarteluille ja värkkäilyille ihan vaikka koulun kuvis- ja kässäntunneille.
Hieman blogin nimestä: Ruotasta on oikein perikainuulaista murretta ja tarkoittaa suoraan Minna Seppäseltä lainattuna ”ottaa ja tehdä kerta kaikkiaan”. Eikö meidän kaikkien pitäisi toteuttaa tätä aatetta ainakin silloin tällöin?
Kulissien takana osa 1. Kirjanmerkit
Valitettavasti en hoksannut kirjanmerkkejä tehdessäni ottaa kuvia, sillä blogin pitäminen ei tuolloin juolahtanut mieleenikään. Jatkossa yritän muistaa kuvata myös työvaiheita.
Koska kerholaisten osallistujamäärä oli itselleni täysi arvoitus, pelasin varman päälle ja valitsin ensimmäiselle kerralle melko simppelin tehtävän, eli kirjanmerkkien tekemistä, jossa kaikki eivät tarvitsisi koko ajan neuvontaa, jos paikalle ilmaantuisi tuhottoman paljon ihmisiä. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa on ruveta valitsemaan mitä piirtäisi, rajasin aihetta sen verran, että etsiskelin yhtenä ukkosiltana vanhoista lehdistä mallikuvia. Joukossa oli eniten kaneja, kissoja, koiria, pari hevosta ja pari muutakin eläintä (kerhossa paljastui, että suunnilleen puolet olivat kissaihmisiä ja puolet koiraihmisiä, jokaiselle kuitenkin löytyi mieluinen kuva ilman rähinöitä).
Malliksi tein kotona kaksi hitusen erilaista kirjanmerkkiä: pelkistetyn version (oikealla) ja hieman yksityiskohtaisemman (keskellä). Aivan vasemmalla äärimmäisenä oleva syntyi mab-tunnilla muiden tarkistaessa kotitehtäviä, jotka itse olin saanut laskettua ongelmitta ja olin toimettomana (muistakaa: oppitunneilla ei saa piirtää, jos on jotain vähänkin tärkeämpää tekemistä!)
[Kuva: Kolme mallikirjanmerkkiä by minä, oikealla kasa mallikuvia (päällä näkyy myös vuohi, josta itse otin mallia) sekä valmiiksileikattuja papereita juuri ennen kerhoa (pikku-staalot saivat käyttöönsä vähemmän julmannäköiset sakset).]
Kerho numero 1.
Kuten jo mainitsin, lapsoset olivat ihanan reippaita ja kaikki innostuivat piirtämään eläimiä mallikuvista. Joku keksi piirtää kuvan mallikuvasta läpi ikkunaa apuna käyttäen (ja monet seurasivat esimerkkiä [taisipa joku kysyä lupaakin siihen]), mutta mikäs siinä – taiteessa mikään ei ole väärin (ainakaan näiden pikku-staalojen ikäisten kanssa). 😀 Kun kuvat oli piirretty punoimme kirjanmerkkeihin värikkäät nauhat. Ilokseni huomasin, että ainakin nämä lapsoset osasivat pyytää apua nätisti (niin minulta kuin toisiltaankin) ja malttoivat odottaa vuoroaan (enhän minäkään voi joka paikkaan revetä). 😉
Lopuksi siivottuamme kerhotilan parin pikku-staalon toiveen mukaisesti pidimme pienen ”leikkihetken”. Jokainen sai taitetunpaperin, johon piirrettiin jonkin eläimen vartalo kaulaan asti. Paperit jaettiin uudestaan nurinpäin ja jokainen piirsi kaulan jatkoksi jonkin eläimen pään (tietämättä minkä eläimen vartalo paperissa jo oli). Lopuksi paperit avattiin ja katsottiin minkäslaisia elikoita olikaan syntynyt. Jos aikaa olisi ollut enemmän, nämä uudet elikkolajit olisi nimetty ja kenties mietitty minkälaisia ne olisivat luonteeltaan yms. 🙂
Ensimmäinen taidekerhokerta oli kyllä ainakin itsestäni todella mukava ja sopiva rentoutumishetki lukion välillä turhan hektiselle tunnelmalle.
– Staalo kuittaa ja mönkii nukkumaan, jos sängynvalloittajakissat väistyvät edes hitusen
